2014/03/24

AMK.


Että voi pientä ihmistä niin stressatakin niin yksinkertainen asia kuin AMKhaku. Oon tässä miettinyt, miten voi olla niin vaikea painaa sitä hyväksy-nappulaa kun hakukone kysyy sinulta 
"Oletko varma että haluat hyväksyä hakemuksen? Tämän jälkeen tietoja ei voi enää muuttaa vaan se täytyy tehdä ammattikorkeakoulujen hakutoimistossa."
Siinä vaiheessa mulla kävi ainakin kaksisataaviisikymmentä eri kysymystä mielessä.


Entä jos mun essee ei ole tarpeeksi hyvä että ne ottaisi mut valintakokeisiin?
Entä jos mä en haluakaan tehdä tätä koko lopun elämääni?
Entä jos mä en  halua tätä yhtään ylipäätään?
Miks mä en vaan voi syrjäytyä ja olla kotona koko ajan?
Miks mun täytyy hakea tänne?
Entä jos en halua? 
Mutta kun haluan.
Miksi en pysty?
Ahdistaa.


Mutta jos mulla ei ole ammattia niin en pääse minnekään töihin?
Olisi vaan helpompaa voittaa vaikka lotossa.
Miks kaikkialle tarvitaan koulutusta ja työkokemusta kun mulla ei ole kumpaakaan?
Mutta mä haluan tehdä tätä, miks on niin vaikeeta hakea?
Ahdistaa.


Pähkinänkuoressa siis: Mua on lähinnä koko aamun/iltapäivänalun ahdistanut aivan suunnattoman paljon painaa yhtä vitun nappulaa. Normaaliako? Uskoisin näin. Naurettavaako? Ehkä vähän.
Mulla oli sama ongelma tän kanssa sillon kun kun haettiin yläasteelta lukioihin ja ammattikouluihin. Mulla ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä halusin elämälläni tehdä - ei ole kyllä sen puoleen vieläkään. Ainoat prioriteettini oli että sen koulun täytyy olla kaukana Harjavallasta ja koska ammattia en osannut valita, menin lukioon. Siellä taas alettiin sitten saman tien kysellä että mikäs susta tulee isona - minä kun en tiennyt. 
Uskon että en ole ainoa ketä tää yhteishakuaika on stressannut.
Vanhemmat painostaa, isovanhemmat painostaa, kaikki painostaa - ja itselläsi ei ole harmainta aavistustakaan mitä haluat tehdä. 
Kyllähän me kaikki se tiedetään ettei sitä tarvitse lopunelämäänsä tehdä jos ei sitten olekaan niin kiinnostava ala kun on aina luullut ja voi kouluttautua aina uudestaan ja uudestaan, mutta ei sitä nyt jaksa koko elämäänsäkään koulunpenkillä istuskella.
Siksi olenkin nyt päättänyt hakea yliopiston sijasta ammattikorkeakouluun. Pointtina on vaan edelleen se että mulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä haluan tehdä ja se on äärimmäisen hermoja raastavaa.
Tiedän että haluan mennä opiskelemaan digitaalista viestintää - mutta entä jos en haluakaan!?
Oon kyllä kanssa yksi jossittelun maailman mestari.

Ja tämä jossittelun maailman mestari painoi sitä vitun nappulaa. Kiittäkäämme tästä Jempulaa ja Sorsaa. Jempula autto täyttämisessä & Teemu sitten taas lähinnä huusi mulle puhelimeen suurinpiirtein näillä sanoilla: "Paina sitä nappulaa, mää tiiän että sä haluut ja sää pystyt siihe ja kyllä sä sinne pääset ku se nyt on ainoo asia mikä sulla tässä on ongelmana." 
Okei, ehkä vähän kaunistelin.

KUVAT:



2 comments:

  1. Mulla on ollu ihan sama tilanne!:) en oo kyllä edes siihe hakulomakkeeseenkaan asti päässy, mutta ihan hirveetä pähkäilyä, että haenko vai en.. nyt oon tullu kyl siihe tuloksee että odottelen vielä vuoden ja mietiskelen:) Mutta pidän peukkui sulle ja tykkään tosi paljon tästä sun tavastakirjottaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitoskiitos!! :)) siis tosiaan ite oon kans pitämässä välivuotta joka tapauksessa, mutta ajattelin että stressaa vähän vähemmän sitten kuitenkin jos tosta nyt opiskelupaikan saa - ja sitähän voi pitää tuolla sitten sen kaks syksyä. Että jos tonne pääsen niin alotan sen kuitenkin vasta 2015 syksyllä :D

      Delete

Thank you so much for taking an effort to comment on my blog♥
Also, make sure to leave your links so I can visit in yours♥

 
Designed by Beautifully Chaotic